KISSOJEN MUUTTO JA KOTIUTUMINEN

Kävin maaliskuun puolessavälissä hakemassa kissat vihdoin luoksemme Graziin. Avoppi tuli avukseni Suomesta tuomaan kissat ja samalla vierailemaan luonamme.

Lähtöpäivän aamuna annoin kissoille rauhoittavat pillerit lentomatkaa varten. Olimme kokeilleet pillerien tehoa jo aikaisemmin, josta kirjoitinkin aikaisemmin täällä. Silloin pilleri tuntui tehoavan juuri sopivasti ja arvelin että sama annostus, 1 pilleri / kissa riittää ihan hyvin. Tällä kertaa, 15 minuuttia pillerin antamisesta se nousi Tikrulle päähän ihan tosissaan, viimeksi meni tunnin verran ennen kuin mitään vaikutusta oli näkyvissa. Tikru alkoi hoipertelemaan ja kaatui lähestylkoon joka askeleella kyljelleen. Pelästyinkin aluksi noin voimakasta vaikutusta, mutta onneksi se alkoi pikkuhiljaa tasaantua. Viirulla meni toista tuntia ennenkuin mitään vaikutusta oli havaittavissa ja silloinkin vaikutus tuntui laimeammalta kuin viimeksi. Arvelin kuitenkin että se riittäisi, kun se ei ollenkaan arastellut kantokoppaa eikä yrittänyt piiloutua missään vaiheessa.

Kun lähtiessä laitoimme kissat kantokasseihinsa, niin molemmat pyörivät niiden sisällä kuin väkkärät. Ajattelin että apua, mitähän tästä tulee jos ovat noin levottomia koko ajan. Lähdimme autolla Helsinkiä kohti ja Tikru rauhoittui makaamaan kantokassiinsa mutta Viiru aloitti aikamoisen miukukonsertin. Ja sitä jatkuikin aika kauan....mutta kun pääsimme lentokentälle niin molemmat kissat olivat rauhassa ja hiljaa kantokasseissaan

Mutta sitten tuli turvatarkastuksen vuoro. Kissa pitää ottaa pois kantokopastaan, jotta koppa voidaan läpivalaista. Tietysti siinä sattui vielä olemaan sellainen virkailija joka ei  oikein tiennyt miten siinä kuuluisi toimia. Pitelin ensin Viirua siinä pöydän päällä kun veivät kassin läpivalaistavaksi ja alku menikin ihan hyvin. Mutta sitten se tyyppi meinasi että mun pitäisi kantaa Viiru metallinpaljastimen läpi sylissäni.. katsoin häntä vähän hölmönä siinä mutta ajattelin että ei kai sitten auta kun ottaa Viiru syliin ja yrittää. Viiruhan sai siinä sitten paniikkikohtauksen  mitä olinkin pelännyt jo etukäteen.  Se rupesi rimpuilemaan sylissäni ja nostin sen takaisin pöydän päälle. Katsoin virkailijaa hätää kärsivän näköisenä. Sain enää hädin tuskin pideltyä Viirua paikoillaan, vaikka sillä oli valjaat päällä niin kiemurteli ja yritti karkuun jo sellaiseen tahtiin että rupesi itselle nousemaan tuskanhiki otsaan ja näin jo kauhukuvat siitä kuinka se säntää karkuun ja häviää jonnekin lentoaseman uumeniin! Sieltä metallinpaljastimen toiselta puolelta juoksikin toinen virkailija kantokassin kanssa ja sanoi mulle ja samalla sille toiselle virkailijalle että "eieiei kun se kassi tuodaan sinne takaisin ja kissan voi laittaa siellä puolella takaisin kassiin".  Toinen virkailija onneksi toimi ripeästi ja kiikutti kassin takaisin ja Viiru hyökkäsikin sinne takaisin ihan omin avuin, tietysti se koki sen turvalliseksi paikaksi piiloutua, huoh!

Sitten tuli Tikrun vuoro ja kaikki meni ihan loistavasti..lukuunottamatta järkyttävää karvapöllyä! Tikru pölisee tosi paljon karvaa tuollaisissa stressitilanteissa, mutta muuten oli ihan kiltisti paikallaan kassin läpivalaisun ajan. Eräs toinen virkailija tuli vielä siihen paikalle ihastelemaan ja rapsuttelemaan Tikrua ja oli tosi kiinnostunut kissoista ja niiden passeista. Turvatarkastuksen jälkeen kissat rauhoittuvat ja makasivat molemmat kiltisti kasseissaan.

Menimme turvatarkastuksen jälkeen rauhoittumaan ja hakemaan vähän syötävää loungesta. 

Vielä oli jäljellä yksi jännityksen paikka, kuinka ne reagoisivat lentokoneessa olemiseen ja paineen vaihteluihin. Kyllä nuo matkustamossa sallitut kuljetuskassit on aika pienet, ei siellä mahdu kissa kunnolla istumaan pystyssä mutta makaamaan mahtuu (jos malttaa maata). Kassin täytyy olla niin pieni että mahtuu edessä olevan penkin alle, eli korkeutta ei saa olla kuin 20cm. Pelko lennon sujumisesta osoittautui onneksi turhaksi. Molemmat kissat nukkuivat koko 2,5h lentomatkan Helsingistä Wieniin. Meille oli varattu liput Business-luokasta, joten siellä oli paremmin tilaa matkustaa. Avopin ja minun välissä oleva penkki oli jätetty vapaaksi joten kissan kantokassit mahtuivat mukavasti siihen keskimmäisen penkin jalkatilaan. Wienissä Jouni oli meitä lentokentällä vastassa ja kahden tunnin ajomatka kotiinkin sujui rauhallisesti kissojen nukkuessa.

Siellä se mun pieni urhea matkalainen nukkui kiltisti koko lentomatkan ajan

Illalla kun pääsimme vihdoin kotiin, kissat kiersivät kämpän ympäri, ilmeisesti totesivat että jaahas tämä on nyt meidän koti vissiin ja nukkuivat koko yön kiltisti ja rauhallisesti uudessa kodissaan.

KOTIUTUMINEN UUTEEN KÄMPPÄÄN

Kissojen kotiutuminen tänne uuteen paikkaan on sujunut tosi hyvin. Tavaroissamme ja huonekaluissamme on tietenkin tuttu tuoksu joka varmaan auttaa sopeutumista. Vaikka sanotaan että kissat ovat todella paikkasidonnaisia niin väittäisin kyllä tässä tapauksessa että meidän kissat viihtyy siellä missä me olemme, kunhan vaan saavat olla kanssamme. Kissat ovat olleet ihan silminnähden onnellisia päästessään meidän luokse pitkän hoidossaolon jälkeen.

Uudessa kämpässä on monta isoa ikkunaa, joissa on kissoille ihanteelliset leveät ikkunalaudat

Tässäkin on hyvä paistatella päivää.
(Ja rakkaille työkavereille tiedoksi, antamanne kyltti löysi heti paikkansa tuosta ikkunanpielestä..sillä toisellakin on jo paikka mutta näette sen vähän myöhemmin..)

Olohuoneessa ikkunalaudat ovat matalalla, näistä on erityisen kiva katsella maisemia ...

...ja mussuttaa kissanruohoa

Aurinko paistaa niiiiiiiiiiiin ihanasti aamupäivällä ikkunoista

Täällä on niin monta hyvää nukkumapaikkaa ettei aina tiedä minkä niistä valitsisi

Ruokakin tuntuu maistuvan hyvin molemmille, mitähän se hoitotäti on näille tehnyt kun Tikrullekin maistuu nyt märkäruoka!

Molemmat kissat ovat olleet tosi leikkisiä muuton jälkeen, yhdessä ja erikseen

No välillä meinaa mennä vähän rajummaksi nämä leikit…tuleeko turpiin?

Ei tullut vaan Viiru vastasi niskalenkillä!

"Tappelun" jälkeen tehdään sovinto

Kyllä tää kämppä meillekin kelpaa!

MUUTTOPÄIVÄ JA ALKUHANKALUUKSIA

Vihdoin ja viimein 3. maaliskuuta koitti odottamamme päivä jolloin muuttoauto kaartoi uuden kotimme pihaan. Kaksi kuukautta hotellissa asumisen jälkeen oli todella kiva saada viimein jotain järkevää tekemistä, saada omat tavarat ja päästä laittamaan uutta kotia kuntoon!

Kello kahdeksan maantaiaamuna odottamamme kuorma saapui

Joo kyllä ne taitaa olla meidän tavaroita. Suomessa meidän tavarat pakkasi kaksi miestä, täällä päässä niitä oli purkamassa neljä miestä ja lisäksi täällä oli vielä huonekalujen kokooja erikseen.

Olikos meillä näin paljon tavaraa? Pian joka huone alkoi olla täynnä pahvilaatikoita…

Ei kai se auta kun alkaa purkamaan..laatikko kerrallaan..

Huvittavia paketteja löytyi muuttomiehien jäljiltä, tässä esim. silkkipaperiin käärittynä pulloharha, juuresharja, tuikkukynttilä, lääkemitta, pullonsulkija, karhunkieli ja morttelin osa..

Muuttomiehet olivat kantaneet tavarat sisälle ja koonneet tarvittavat huonekalut neljässä tunnissa. Lopuksi vielä käytiin listasta läpi että kaikki tavarat olivat tallessa.

Hetki lepoa ja sitten homma jatkuu…jatkuuhan?

Vähän evästä että jaksaa!

Ensimmäinen päivällinen omassa kodissa, valmislasagnea kertakäyttöastioista kaaoksen keskellä.

ENSIMMÄISENÄ AAMUNA…

…uudessa kodissamme heräsin siihen kun Jouni repi minut sängystä: “Sanna täällä tulvii tule auttamaan, missä meillä on pyyhkeitä?” Siis MITÄ?

Jouni oli käynyt suihkussa ensimmäistä kertaa ja suihkusta tullessaan huomasi että vesi olikin lähtenyt karkuun kylpyhuoneesta… käytävälle, makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen oli ehtinyt muodostua aikamoiset lammikot. Ensimmäisenä tuli mieleen että oliko kylppärin lattiaan jäänyt kaadot tekemättä kun sinne oli vaihdettu kylpyammeen tilalle suihku. Vuokraisännän kanssa sitten sovittiin että saadaan fiksattua ongelma laittamalla kynnyslista lattiaan siihen kohti missä suihkuseinä loppuu. Vuokraisäntä maksoi tarpeet ja saatiin fiksattua vesiongelma lopulta suhteellisen helposti..

Fiksaushommiin joutui heti ensimmäisellä viikolla

SEURAAVANA YÖNÄ..

..heräsin keskellä yötä piipitysääneen joka kuului taukoamatta. Hetken ihmettelin ja kiersin kämppää ennenkuin tajusin mistä ääni lähtee. Tällä kertaa oli mun vuoroni repiä Jouni ylös sängystä ihmettelemään asiaa. Jääkaappihan se siellä rääkyi ja vilkutti jotain merkkivaloa. Siinä sitten silmät ristissä kaivelin esiin ohjekirjasen  (kirjasesta löytyi onneksi myös englanninkielinen osio) josta selvisi että vihanneslokeron lämpötila on liian korkea. VAI NIIN. Vihannekset ja muutkin ruoka-aineet ovat olleet kyllä ihan samassa asennossa jääkaapissa jo tuntikausia, mutta siirtelimme siinä tavaroita hieman eri tavalla, kuittasimme hälytyksen pois ja jääkaappi lopetti huutamisen. Menimme takaisin nukkumaan ja toivoimme että jääkaappi pysyisi hiljaa loppuyön. Pysyihän se hiljaa onneksi.

SITÄ SEURAAVANA PÄIVÄNÄ..

…pyykkikone alkoi kesken pesun samanlaisen korviahyytävän rääkymisen kuin jääkaappi edellisenä yönä. Mitä hittoa nyt taas?! Ohjekirjanen löytyi mutta tässä ei ollutkaan englannin versiota joten ensin piti kääntää pyykkikoneen näyttämän virhekoodin selitys saksasta suomeksi googlen kääntäjällä, josta selvisi että nukkasihtihän siellä oli tukossa. Saatuani sen vihdoin irti koneesta kuurasin sen puhtaaksi KIVETTYNEESTÄ matskusta jota oli kertynyt sihdin pohjalle todella tiukka kerros. Mä en edes halua tietää mitä tällä koneella on pesty…tämä pesukone/kuivuriyhdistelmä oli nimittäin kämpässä jo valmiina joten luonnollisesti olemme nyt käyttäneet sitä.

Enää olis jäljellä tiskikone, kai sekin alkaa jotain kohta rääkymään?

Ei. Tiskikone ei alkanut. Mutta sitten sattuikin jotain vielä hauskempaa…

ENSIMMÄISEN VIIKON VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ…

…eli sunnuntaina olin keittiössä tekemässä aamupalaa ja hakemassa voiveistä laatikosta.

Ei aukea laatikko ei.

Kokeiltiin aikalailla kaikki mahdolliset välineet mitä voi löytyä. Olin lähdössä seuraavana päivänä suomeen hakemaan kissoja joten Jouni jäi itsekseen roplaamaan laatikkoa auki. Kun tulin kotiin viikon päästä, laatikko oli edelleen kiinni ja pysyi. Ja kyllä, mietimme läpi kaikki mahdolliset tavat millä laatikon voisi esim. irroittaa mutta laatikko aukesi vain muutaman sentin verran joten kaikki etulevyn kiinnitysruuvit olivat piilossa ja bonuksena vielä laatikon toisella puolella oli pylväs joka esti sieltä puolelta ruuviin käsiksi pääsyn jos se muuten olisikin onnistunut.

Muun muassa näiden voimalla laatikkoa yritettiin saada auki. Ostimme viimeisenä toivona vielä tuollaisen kameran, jolla pääsee katsomaan laatikon sisältä mikä siellä jumittaa. Sen avulla näimmekin sitten syyllisen, ison leikkuuveitsen joka oli tosi pahasti pystyssä laatikossa ja kahva otti kiinni yläreunassa olevan palkin reunaan

Ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin porata laatikon pohjaan reikä josta saatiin leikkuuveitsi ujutettua alakautta pois laatikosta.

Kai tolle reiälle pitäis jotain tehdä..? No joo, käytiin jo kysymässä paljonko maksaa uusi pohja laatikkoon, täytyy käydä fiksaamassa se jossain vaiheessa... nyt ei kyllä jaksa

Mut hei muuten kaikki meni ihan hyvin!

KARNEVAALIT - FASCHING

Laskiaistiistaina kävin muuttotohinan keskellä piipahtamassa keskustorilla katsomassa Karnevaalikulkuetta, josta jo aiemmin kirjoitin täällä. Kulkueen alussa satoi aika paljon mutta onneksi sade lakkasi pikkuhiljaa ja kulkuetta oli mukavampi seurata. Käsittääkseni kulkueessa oli eri osanottajia, joista oli tarkoitus äänestää parhaiten pukeutuneet. Minun makuuni kulkue eteni vähän liian hitaasti, eri osallistujien välille jäi taukoa kun jokaista jäätiin haastattelemaan hetkeksi ja kun en ymmärtänyt mistä puhutaan niin odottaminen oli välillä vähän pitkäveteistä. Yleisökin oli pukeutunut naamiaisasuihin tosi paljon ja railakas karnevaalimeininki vallitsi joka puolella. Ihmiset olivat iloisella mielellä ja tämä tuntui olevan iso juhla täällä. Ainakin osa keskustan kaupoista oli lyhentänyt aukioloaikaansa ja menivät kiinni 12-13 aikoihin. Kulkue starttasi puolenpäivän jälkeen.

 

Yleisökin oli pukeutunut tosi paljon:

Kulkueesta jaettiin yleisölle kaikenlaista, muun muassa paperitorvia ja munkkeja. Mekin saatiin vieruskaverin kanssa herkkuja:

Täältä Kleine Zeitungin sivuilta löytyy vielä paljon lisää kuvia karnevaaleista!

Olihan tuo kulkue ihan mukava käydä katsomassa, vaikka muuttolaatikoiden purkamiselta ei oikein olisi malttanutkaan lähteä. Mutta pieni hengähdystauko teki ihan hyvää ja olihan tuo tsekattava kun oli mahdollisuus!