KISSOJEN MUUTTO JA KOTIUTUMINEN

Kävin maaliskuun puolessavälissä hakemassa kissat vihdoin luoksemme Graziin. Avoppi tuli avukseni Suomesta tuomaan kissat ja samalla vierailemaan luonamme.

Lähtöpäivän aamuna annoin kissoille rauhoittavat pillerit lentomatkaa varten. Olimme kokeilleet pillerien tehoa jo aikaisemmin, josta kirjoitinkin aikaisemmin täällä. Silloin pilleri tuntui tehoavan juuri sopivasti ja arvelin että sama annostus, 1 pilleri / kissa riittää ihan hyvin. Tällä kertaa, 15 minuuttia pillerin antamisesta se nousi Tikrulle päähän ihan tosissaan, viimeksi meni tunnin verran ennen kuin mitään vaikutusta oli näkyvissa. Tikru alkoi hoipertelemaan ja kaatui lähestylkoon joka askeleella kyljelleen. Pelästyinkin aluksi noin voimakasta vaikutusta, mutta onneksi se alkoi pikkuhiljaa tasaantua. Viirulla meni toista tuntia ennenkuin mitään vaikutusta oli havaittavissa ja silloinkin vaikutus tuntui laimeammalta kuin viimeksi. Arvelin kuitenkin että se riittäisi, kun se ei ollenkaan arastellut kantokoppaa eikä yrittänyt piiloutua missään vaiheessa.

Kun lähtiessä laitoimme kissat kantokasseihinsa, niin molemmat pyörivät niiden sisällä kuin väkkärät. Ajattelin että apua, mitähän tästä tulee jos ovat noin levottomia koko ajan. Lähdimme autolla Helsinkiä kohti ja Tikru rauhoittui makaamaan kantokassiinsa mutta Viiru aloitti aikamoisen miukukonsertin. Ja sitä jatkuikin aika kauan....mutta kun pääsimme lentokentälle niin molemmat kissat olivat rauhassa ja hiljaa kantokasseissaan

Mutta sitten tuli turvatarkastuksen vuoro. Kissa pitää ottaa pois kantokopastaan, jotta koppa voidaan läpivalaista. Tietysti siinä sattui vielä olemaan sellainen virkailija joka ei  oikein tiennyt miten siinä kuuluisi toimia. Pitelin ensin Viirua siinä pöydän päällä kun veivät kassin läpivalaistavaksi ja alku menikin ihan hyvin. Mutta sitten se tyyppi meinasi että mun pitäisi kantaa Viiru metallinpaljastimen läpi sylissäni.. katsoin häntä vähän hölmönä siinä mutta ajattelin että ei kai sitten auta kun ottaa Viiru syliin ja yrittää. Viiruhan sai siinä sitten paniikkikohtauksen  mitä olinkin pelännyt jo etukäteen.  Se rupesi rimpuilemaan sylissäni ja nostin sen takaisin pöydän päälle. Katsoin virkailijaa hätää kärsivän näköisenä. Sain enää hädin tuskin pideltyä Viirua paikoillaan, vaikka sillä oli valjaat päällä niin kiemurteli ja yritti karkuun jo sellaiseen tahtiin että rupesi itselle nousemaan tuskanhiki otsaan ja näin jo kauhukuvat siitä kuinka se säntää karkuun ja häviää jonnekin lentoaseman uumeniin! Sieltä metallinpaljastimen toiselta puolelta juoksikin toinen virkailija kantokassin kanssa ja sanoi mulle ja samalla sille toiselle virkailijalle että "eieiei kun se kassi tuodaan sinne takaisin ja kissan voi laittaa siellä puolella takaisin kassiin".  Toinen virkailija onneksi toimi ripeästi ja kiikutti kassin takaisin ja Viiru hyökkäsikin sinne takaisin ihan omin avuin, tietysti se koki sen turvalliseksi paikaksi piiloutua, huoh!

Sitten tuli Tikrun vuoro ja kaikki meni ihan loistavasti..lukuunottamatta järkyttävää karvapöllyä! Tikru pölisee tosi paljon karvaa tuollaisissa stressitilanteissa, mutta muuten oli ihan kiltisti paikallaan kassin läpivalaisun ajan. Eräs toinen virkailija tuli vielä siihen paikalle ihastelemaan ja rapsuttelemaan Tikrua ja oli tosi kiinnostunut kissoista ja niiden passeista. Turvatarkastuksen jälkeen kissat rauhoittuvat ja makasivat molemmat kiltisti kasseissaan.

Menimme turvatarkastuksen jälkeen rauhoittumaan ja hakemaan vähän syötävää loungesta. 

Vielä oli jäljellä yksi jännityksen paikka, kuinka ne reagoisivat lentokoneessa olemiseen ja paineen vaihteluihin. Kyllä nuo matkustamossa sallitut kuljetuskassit on aika pienet, ei siellä mahdu kissa kunnolla istumaan pystyssä mutta makaamaan mahtuu (jos malttaa maata). Kassin täytyy olla niin pieni että mahtuu edessä olevan penkin alle, eli korkeutta ei saa olla kuin 20cm. Pelko lennon sujumisesta osoittautui onneksi turhaksi. Molemmat kissat nukkuivat koko 2,5h lentomatkan Helsingistä Wieniin. Meille oli varattu liput Business-luokasta, joten siellä oli paremmin tilaa matkustaa. Avopin ja minun välissä oleva penkki oli jätetty vapaaksi joten kissan kantokassit mahtuivat mukavasti siihen keskimmäisen penkin jalkatilaan. Wienissä Jouni oli meitä lentokentällä vastassa ja kahden tunnin ajomatka kotiinkin sujui rauhallisesti kissojen nukkuessa.

Siellä se mun pieni urhea matkalainen nukkui kiltisti koko lentomatkan ajan

Illalla kun pääsimme vihdoin kotiin, kissat kiersivät kämpän ympäri, ilmeisesti totesivat että jaahas tämä on nyt meidän koti vissiin ja nukkuivat koko yön kiltisti ja rauhallisesti uudessa kodissaan.

KOTIUTUMINEN UUTEEN KÄMPPÄÄN

Kissojen kotiutuminen tänne uuteen paikkaan on sujunut tosi hyvin. Tavaroissamme ja huonekaluissamme on tietenkin tuttu tuoksu joka varmaan auttaa sopeutumista. Vaikka sanotaan että kissat ovat todella paikkasidonnaisia niin väittäisin kyllä tässä tapauksessa että meidän kissat viihtyy siellä missä me olemme, kunhan vaan saavat olla kanssamme. Kissat ovat olleet ihan silminnähden onnellisia päästessään meidän luokse pitkän hoidossaolon jälkeen.

Uudessa kämpässä on monta isoa ikkunaa, joissa on kissoille ihanteelliset leveät ikkunalaudat

Tässäkin on hyvä paistatella päivää.
(Ja rakkaille työkavereille tiedoksi, antamanne kyltti löysi heti paikkansa tuosta ikkunanpielestä..sillä toisellakin on jo paikka mutta näette sen vähän myöhemmin..)

Olohuoneessa ikkunalaudat ovat matalalla, näistä on erityisen kiva katsella maisemia ...

...ja mussuttaa kissanruohoa

Aurinko paistaa niiiiiiiiiiiin ihanasti aamupäivällä ikkunoista

Täällä on niin monta hyvää nukkumapaikkaa ettei aina tiedä minkä niistä valitsisi

Ruokakin tuntuu maistuvan hyvin molemmille, mitähän se hoitotäti on näille tehnyt kun Tikrullekin maistuu nyt märkäruoka!

Molemmat kissat ovat olleet tosi leikkisiä muuton jälkeen, yhdessä ja erikseen

No välillä meinaa mennä vähän rajummaksi nämä leikit…tuleeko turpiin?

Ei tullut vaan Viiru vastasi niskalenkillä!

"Tappelun" jälkeen tehdään sovinto

Kyllä tää kämppä meillekin kelpaa!