KUKAAN EI TULE SINUA KOTOASI HAKEMAAN…

Sopeutuminen tänne uuteen paikkaan ei ole ollut  ihan helppoa. Niin kuin varmaan monelle toiseen maahan muuttavalle, alun “kuherruskuukauden” jälkeen iskee jonkinlainen alamäki. Toisilla se tulee nopeammin ja toisilla hitaammin. Toissaviikolla minulle iski kai jonkinlainen koti-ikävä, masennus ja epätoivo. Olo tuntui todella yksinäiseltä ja olin aika maassa. Tämän takia lamaannuin, en oikein saanut edes blogia kirjoitettua vaikka aiheita olisi ollut paljonkin.

Pahimmalla hetkelläni kotiovellemme ilmestyi naapurin nainen, sama johon olimme törmänneet jo aiemmin kun haimme uuden kämpän avaimia. Sanotaan että kukaan ei hae sinua kotoasi. No, tämä nainen KIRJAIMELLISESTI haki minut kotoani ja kysyi kiinnostaisiko minua lähteä hänen kanssaan tutustumaan IWA:an, kansainväliseen naisten järjestöön, jonka tarkoituksena on helpottaa ulkomailta Graziin muuttaneita naisia tutustumaan uusiin ihmisiin ja sopeutumaan uuteen paikkaan. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa lähtisinkö!

Kävimme yhdessä  naapurini kanssa viime keskiviikkona IWA:n aamukahvitapaamisessa. Siellä oli noin kymmenkunta naista, eri ikäisiä ja kotoisin eri maista. Järjestössä puhutaan englantia, joten siellä keskustelu muiden kanssa sujui kivasti ja koin oloni tervetulleeksi. Kaikki olivat todella mukavia.

Tänä aamuna uskaltauduin yksin toiseen IWA:n järjestämään tapaamiseen. Siellä olikin jo monta tuttua kasvoa edellisestä kerrasta.

Tämä uusi naapurini on kanssani suunnilleen samanikäinen ja meillä tuntuu olevan todella paljon yhteistä, suorastaan hämmästyttävän paljon. Olen suunnattoman kiitollinen hänelle, että hän ilmestyi ovellemme tuona yhtenä iltana. Hän lupautui auttamaan missä tahansa tarvitsen apua ja hän on muutenkin todella mukava. Oloni on nyt paljon helpottuneempi!

Maanantaina aloitan sitten saksan intensiivikurssin, joka kestää kuusi viikkoa. Uskon ja toivon, että kun pikkuhiljaa alan oppimaan kieltä niin sopeutuminenkin tänne alkaa helpottua. Lisäksi kurssilla tapaan lisää uusia ihmisiä.

Ostin kevään ensimmäisen tulppaanikimpun mieltä piristämään

Täällä kevät onkin tulossa ihan toden teolla. Monena päivänä on ollut parikymmentä astetta lämmintä, tuntuu välillä jo ihan Suomen kesältä! Omenapuut, kirsikkapuut, Onnenpensaat ja Magnoliat ovat jo täydessä kukassa ja kukkaloistokin saa aikaan kesäiset fiilikset.

Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!

Mutta milloinkohan tajuan että me oikeasti asutaan täällä nyt??