SUNNUNTAIAJELULLA ALPPIMAISEMISSA

Lähdettiin sunnuntaina ajelemaan Grazista pohjoiseen, kokeilemaan uutta autoa ja ihastelemaan alppimaisemia. Laitoimme navigaattoriin ensimmäiseksi päämääräksi Vordernbergin, joka sijaitsee noin 1h ja 90 km ajomatkan päässä Grazista.

Ajomatkalla pohjoiseen päin alppimaisemat alkoivat pikkuhiljaa häämöttää. Edessämme aukeavat lumihuippuiset vuoret saivat kyllä  tuntemaan olon aika pieneksi niiden rinnalla..

Saavuimme Vordernbergin kylään…

..joka oli aivan ihana värikäs pikkukylä vuorten keskellä…

Tässä videonpätkä kun ajeltiin Vordernbergin kylän kapeita kujia pitkin..

Ja tässä toinen video kun kipuamme kylän jälkeen ylemmäs vuoristoon ja Alpit alkavat häämöttää. Tähän sattuikin tulemaan radiosta Pharrell Williamsin loistobiisi Happy taustamusiikiksi! Kuvaaja vähän hytkyy tässä, mutta ei  tällä kertaa musiikin tahtiin vaan epätasaisesta tiestä johtuen, sori!

Kylän läpi ajettuamme jatkoimme matkaa Präbichl:n hiihtokeskukseen,

jossa noustiin jaloittelemaan hetkeksi.

Tässä laskettelukeskuksessa korkeimmillaan pääsee näköjään 1796 metriin...

Tällä reissulla ei vielä ollut tarkoitus lähteä laskettelemaan. Onneksi, sillä keli alkoi mennä koko ajan huonommaksi…alkoi sataa vettä ja päätimme jatkaa matkaa Judenburgiin, joka sijaitsee noin 60km päässä lounaaseen Vordernbergistä. Tarkoitus oli etsiä ruokapaikka Judenburgista.

Ruokapaikan löytäminen sunnuntai-iltapäivänä osoittautuikin haastavammaksi kuin luultiin mutta lopulta löysimme kivan italialaisen paikan, San Marcon, joka sijaitsi kapealla sivukujalla

Valitsin ruuaksi pastapannun, joka sisälsi kolmea erilaista pastaruokaa:

Lasagnea, Canneloneja ja sinihomejuusto-Tortellineja ja koko komeus kuorrutettuna juustolla.

Aika tuhtia evästä, huhhuh, no ei tuosta ainakaan jäänyt nälkä!

Ja matka jatkui sateen yltyessä… Tässä vaiheessa vaihdettiinkin kuskia nimittäin MINÄ uskaltauduin rattiin ENSIMMÄISTÄ KERTAA IKINÄ ULKOMAILLA. Arvelin että kaipa tuota on pakko jossain vaiheessa uskaltaa kun tänne ollaan jäämässä pidemmäksi aikaa. Lähdimme ajelemaan kotiinpäin, matkaa oli noin 90 km, suurin osa pitkin mutkaista vuoristotietä…

Tie kipusi koko ajan ylemmäs ja ylemmäs,
korkeusero alkoi tuntua jo korvissakin

Sitten huomattiin jo olevamme pilvien yläpuolella!

Korkeimmillaan kävimme 1600m korkeudessa..

Keli alkoi muuttua vaan huonommaksi koko ajan. Vesisade muuttui ensin räntäsateeksi.. 

Ja sitten tulikin jo lunta ja lämpötilakin alkoi laskea.. Grazista lähtiessämme lämmintä oli n. +7 mutta vuoren huipulla lämpötila laski lähelle nollaa...tie alkoi tuntua jo vähän liukkaalta...

 

Näkyvyys oli todella heikko ja IHAN PIKKASEN pelotti ajaa kapeaa ja mutkaista vuoristotietä, kun aina ei ihan tarkkaan erottanut missä tien reuna meni ja joissain kohdissa oli aika jyrkkä pudotus heti tien vierestä, eikä tietenkään mitään aitoja…

Ja navigaattorin mukaan tuohonkin mutkaan voisi IHAN HYVIN ajaa satasta!

Ei pelottanu yhtään niinkuin ilmeestä näkee…

No, vihdoin viimein tie alkoi laskeutua alaspäin ja lumisade loppui.
Alempana olikin jo ihan kiva kurvailla

Hetkinen, missäs me nyt oltiinkaan?

 Loppumatkasta vielä ajoin hetken 4-kaistaisella moottoritiellä, onneksi ei ollut kovin kova liikenne että pääsin harjoittelemaan rauhassa. Ilta alkoi jo hämärtää ja kova sade haittasi hieman näkyvyyttä, mutta pääsimme turvallisesti kotiin.

 

Tällainen reitti tuli ajettua kokonaisuudessaan, yhteensä 244 km:

En ole siis ikinä aiemmin uskaltautunut auton rattiin ulkomailla reissussa ollessamme vaikka ei mulla ajamista kohtaan mitään pelkoja muuten olekaan. Mutta nyt tuli taas yksi uusi asia ja ensimmäinen kerta koettua, tää oli mulle iso juttu ja olen hitusen ylpeä että rohkaisin mieleni,  mitähän muuta uutta vielä on luvassa?