PIIPAHDUS KOTI?-SUOMESSA

Kun asunto vihdoin löytyi ja saatiin vuokrasopimus allekirjoitettua, lähdin käymään viikoksi Suomessa moikkaamassa ystäviä ja sukulaisia. Pieni paussi täältä Grazista teki ihan hyvää, alkoi hotellissa asuminen jo hiukan puuduttamaan kuukauden jälkeen. 

Grazista lähtiessä meinasi olla vähän ongelmia. Olin katsonut valmiiksi millä bussilla pääsen lentokentälle. Kävelin bussipysäkille kunnes tajusin että lentokentälle menevän bussin numeroa ei ollutkaan bussipysäkin taulussa. Yritin kysyä ohjeita muutamalta paikalliselta, mutta kukaan ei osannut neuvoa mistä bussi lähtee. Pieni tuskanhiki alkoi jo nousta kun bussin lähtöaika lähestyi, kunnes tajusin että vähän matkan päässä oli vielä toinen pysäkki. Juoksin sinne ja huokasin helpotuksesta kun oikea bussin numero löytyi bussipysäkin kyltistä! Onneksi lähdin hotellilta niin hyvissä ajoin että jäi aikaa vielä tällaiseen häröilyyn..

Löytyihän se pysäkki vihdoin!

Loppumatka menikin ilman ongelmia, mulla oli kaksi koneenvaihtoa Suomeen mennessä, reitti oli Graz-München-Tukholma-Tampere ja vaihtoaikaa oli ruhtinaallisesti (2h) molemmilla lentokentillä. Tämä oli mun ihka ensimmäinen lentomatka yksin, ollaan aina menty yhdessä Jounin kanssa joten etukäteen vähän jännitti, mutta suoriuduin matkasta kunnialla ;)

Löysin Grazin lentokentältä vanhemmilleni viemiseksi tällaiset hauskat nallet. Eihän näitä voinut sinne kauppaan jättää

Vierailin ensin Tampereella kolmisen päivää. Majoituin samassa paikassa missä meidän kissatkin. Pelkäsin että kissat osoittaa minulle mieltään kun ne oli jätetty kuukaudeksi hoitoon, mutta niistä huomasi heti että niillä oli ollut ikävä eivätkä jaksaneet mököttää. Illalla nukkumaan mennessä molemmat pakkautuivat mun kanssa samaan sänkyyn ja ajoivat Tarun kissan pois kun sekin yritti tulla samaan huoneeseen.

Viiru tuli syliini samantien kun pääsin peiton alle..

..ja vaikutti kovin tyytyväiseltä

Tikru toi lelujaan viereeni ja leikki niillä pitkin yötä

Tikrun uusi suosikkilelu on kuulemma Ikean pehmorotalta (jonkun muun toimesta) revitty häntä

Viiru piti Lakritsia tiukasti silmällä

Viikonloppu vierähti mukavasti Tampereella, ehdin nähdä monta ystävää ja nauraa vatsani kipeäksi ihanien ihmisten seurassa! Kävin myös työpaikallani moikkaamassa rakkaita työkamuja. Tampereelta siirryin Lahteen vanhempieni luo ja sieltä lähdettiin yhdessä ajelemaan Kuopioon. Kuopiossa vietimme kolmisen päivää, sukulaisia ja ystäviä tavaten. Ajoimme pois Kuopiosta Jyväskylän kautta, jossa poikkesimme Jounin äitiä ja veljeä moikkaamassa ja sieltä ajoimme takaisin Lahteen. Lahdesta lähdin sitten bussilla Helsinkiin lentokentälle.

Heippa Suomi, taas vähäksi aikaa!

Kotiinpäin lensin eri reittiä kuin suomeen tullessa: Helsinki-Riika-Wien. Matka Helsingistä Riikaan menikin hujauksessa ja kesti vain 40 minuuttia, mutta Riikassa oli kolmen tunnin odotus ennen 2,5h jatkolentoa Wieniin. Tiesin etukäteen, että Riikan kenttä on aika pieni, mutta olihan siellä ihan yllättävän paljon kauppoja ja kahviloita. Kolusin kaikki kaupat oikein huolella ja kävin syömässä ja odotusaika menikin sitten yllättävän nopeasti.

Saavumme Riikaan...

Alkuperäisen suunnitelmani mukaan olisin tullut Wienistä Graziin junalla, junamatka kestää noin 2,5 tuntia. Mutta Jouni ehti saada uuden automme ennen kotiinpaluutani ja tulikin hakemaan minut Wienistä. Olipas kiva yllätys!

Tällainen ajopeli minua odotti kotona.Joo, hyväksyn! Sopii hyvin noi auton värit yhteen mun matkalaukun kanssa. Eikös se ole se tärkein juttu?

Takaisin Graziin tullessa laukussani oli tällaisia viemisiä

Jounilla oli ikävä hernekeittoa ja hän halusi että tuon hänelle sitä suomesta. Särkylääkettä ostin varastoon kun se tuntui olevan Grazissa paljon kalliimpaa. Täältä ei ole vielä löytynyt sellaista kahvia joka ei maistuisi kauhealta kuralta, joten toin itselleni pari pakettia Juhlamokkaa. Vanhempani halusivat ostaa Jounille tuliaiseksi aidon kuopiolaisen Kalakukon, kun tiesivät että se on Jounin herkkua. Fazerin sinisiä ostin sillä ajatuksella että voi antaa täällä jollekin suomesta tuliaisena jos tulee sellainen tilanne eteen. Vuokraisännälle ja kiinteistövälittäjälle ajattelin ainakin viedä yhdet levyt kun menemme hakemaan asunnon avaimet.

Huomasin suomessa käydessäni, että noin puolen viikon paikkeilla tunsin jonkinlaista koti-ikävää Itävaltaan. Kertaakaan en ole ikävöinyt meidän Tampereen kotia, mutta kaipa se johtuu siitä kun tietää että sitä kotia ei siellä enää ole. No eihän meillä ole vielä kotia Grazissakaan.. Mutta kaupat on nyt siis tehty vanhasta kämpästä, joten siitä ei enää tarvitse murehtia.

Aloimme jo suunnitella kissojenhakureissua maaliskuulle ja nyt on jo lentoliputkin hommattu. Lennän yksin suomeen ja tulen takaisin Itävaltaan avopin kanssa. Jouni käytti lentopisteitään ja sai kissoille (myös minulle ja avopille) paikat Business-luokasta. Vain parasta meidän karvalapsosille, hah! Vähän jännittää miten kissojen kanssa menee lentokoneessa, toivottavasti pelkään turhaan.

Samassa koneessa kanssani Helsingistä Riikaan matkusti muuten kaksi kissaa ja kävin utelemassa omistajalta vähän käytännöistä. Hän on kuskannut toistakymmentä eri kissaa koneessa eikä ole kertaakaan ollut ongelmia. Eiköhän mekin siitä sitten selvitä!