ENSIMMÄINEN VIERAAMME

Jounin äiti jäi meille kyläilemään muutamaksi päiväksi kun toimme kissat tänne yhdessä Suomesta. Oli tosi kivaa viettää aikaa täällä yhdessä. Säät suosivat koko vierailun ajan ja kevätaurinko lämmitti jo mukavasti!

KAUPUNKIKIERROKSELLA

SCHLOSSBERGILLA

Oli upean aurinkoinen ja lämmin päivä

Hyvin tarkeni terassilla

AAMUKÄVELY TORILLE

Yhtenä aamuna kävelimme Liisan kanssa läheiselle Kaiser-Josef Platzin torille ihmettelemään paikallista torimeininkiä. En ollut sillä vielä itsekään aikaisemmin käynyt.

Torilla oli myynnissä mm. upeita kukka-asetelmia

Pajunkissat olivat valtavan kokoisia!

 

Kotiinviemisiksi tarttui kurpitsansiemenöljyä (paikallinen erikoisuus jota käytetään mm. salaatinkastikkeena ja jäätelön kanssa), postikortteja, kukka-asetelma, pullia, omenoita, kissanruohoa sekä onnenpensaan oksia..

Tämä kuivakukka-asetelma maksoi 13 euroa

Onnenpensaan oksakimppu maksoi 2 euroa

Nämä valtavat pullat maksoivat 1,50/kpl

SCHLOSS EGGENBERG KEVÄTASUSSA

Viimeksi kun kävimme täällä Jounin kanssa, oli satanut lunta ja oli vielä täysin talviset maisemat. Nyt oli jo keväisen vihreää. Linna oli edelleen talviteloilla joten emme päässeet sinne vieläkään sisälle. No ehkä jo ensi kerralla!

Muutamasta ikkunasta pääsimme kuitenkin kurkkaamaan hieman esimakua miltä linnan sisällä näyttää:

Kiitos Liisa kun kävit täällä luonamme, oli tosi kivaa viettää aikaa kanssasi!

KUKAAN EI TULE SINUA KOTOASI HAKEMAAN…

Sopeutuminen tänne uuteen paikkaan ei ole ollut  ihan helppoa. Niin kuin varmaan monelle toiseen maahan muuttavalle, alun “kuherruskuukauden” jälkeen iskee jonkinlainen alamäki. Toisilla se tulee nopeammin ja toisilla hitaammin. Toissaviikolla minulle iski kai jonkinlainen koti-ikävä, masennus ja epätoivo. Olo tuntui todella yksinäiseltä ja olin aika maassa. Tämän takia lamaannuin, en oikein saanut edes blogia kirjoitettua vaikka aiheita olisi ollut paljonkin.

Pahimmalla hetkelläni kotiovellemme ilmestyi naapurin nainen, sama johon olimme törmänneet jo aiemmin kun haimme uuden kämpän avaimia. Sanotaan että kukaan ei hae sinua kotoasi. No, tämä nainen KIRJAIMELLISESTI haki minut kotoani ja kysyi kiinnostaisiko minua lähteä hänen kanssaan tutustumaan IWA:an, kansainväliseen naisten järjestöön, jonka tarkoituksena on helpottaa ulkomailta Graziin muuttaneita naisia tutustumaan uusiin ihmisiin ja sopeutumaan uuteen paikkaan. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa lähtisinkö!

Kävimme yhdessä  naapurini kanssa viime keskiviikkona IWA:n aamukahvitapaamisessa. Siellä oli noin kymmenkunta naista, eri ikäisiä ja kotoisin eri maista. Järjestössä puhutaan englantia, joten siellä keskustelu muiden kanssa sujui kivasti ja koin oloni tervetulleeksi. Kaikki olivat todella mukavia.

Tänä aamuna uskaltauduin yksin toiseen IWA:n järjestämään tapaamiseen. Siellä olikin jo monta tuttua kasvoa edellisestä kerrasta.

Tämä uusi naapurini on kanssani suunnilleen samanikäinen ja meillä tuntuu olevan todella paljon yhteistä, suorastaan hämmästyttävän paljon. Olen suunnattoman kiitollinen hänelle, että hän ilmestyi ovellemme tuona yhtenä iltana. Hän lupautui auttamaan missä tahansa tarvitsen apua ja hän on muutenkin todella mukava. Oloni on nyt paljon helpottuneempi!

Maanantaina aloitan sitten saksan intensiivikurssin, joka kestää kuusi viikkoa. Uskon ja toivon, että kun pikkuhiljaa alan oppimaan kieltä niin sopeutuminenkin tänne alkaa helpottua. Lisäksi kurssilla tapaan lisää uusia ihmisiä.

Ostin kevään ensimmäisen tulppaanikimpun mieltä piristämään

Täällä kevät onkin tulossa ihan toden teolla. Monena päivänä on ollut parikymmentä astetta lämmintä, tuntuu välillä jo ihan Suomen kesältä! Omenapuut, kirsikkapuut, Onnenpensaat ja Magnoliat ovat jo täydessä kukassa ja kukkaloistokin saa aikaan kesäiset fiilikset.

Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!

Mutta milloinkohan tajuan että me oikeasti asutaan täällä nyt??

KISSOJEN MUUTTO JA KOTIUTUMINEN

Kävin maaliskuun puolessavälissä hakemassa kissat vihdoin luoksemme Graziin. Avoppi tuli avukseni Suomesta tuomaan kissat ja samalla vierailemaan luonamme.

Lähtöpäivän aamuna annoin kissoille rauhoittavat pillerit lentomatkaa varten. Olimme kokeilleet pillerien tehoa jo aikaisemmin, josta kirjoitinkin aikaisemmin täällä. Silloin pilleri tuntui tehoavan juuri sopivasti ja arvelin että sama annostus, 1 pilleri / kissa riittää ihan hyvin. Tällä kertaa, 15 minuuttia pillerin antamisesta se nousi Tikrulle päähän ihan tosissaan, viimeksi meni tunnin verran ennen kuin mitään vaikutusta oli näkyvissa. Tikru alkoi hoipertelemaan ja kaatui lähestylkoon joka askeleella kyljelleen. Pelästyinkin aluksi noin voimakasta vaikutusta, mutta onneksi se alkoi pikkuhiljaa tasaantua. Viirulla meni toista tuntia ennenkuin mitään vaikutusta oli havaittavissa ja silloinkin vaikutus tuntui laimeammalta kuin viimeksi. Arvelin kuitenkin että se riittäisi, kun se ei ollenkaan arastellut kantokoppaa eikä yrittänyt piiloutua missään vaiheessa.

Kun lähtiessä laitoimme kissat kantokasseihinsa, niin molemmat pyörivät niiden sisällä kuin väkkärät. Ajattelin että apua, mitähän tästä tulee jos ovat noin levottomia koko ajan. Lähdimme autolla Helsinkiä kohti ja Tikru rauhoittui makaamaan kantokassiinsa mutta Viiru aloitti aikamoisen miukukonsertin. Ja sitä jatkuikin aika kauan....mutta kun pääsimme lentokentälle niin molemmat kissat olivat rauhassa ja hiljaa kantokasseissaan

Mutta sitten tuli turvatarkastuksen vuoro. Kissa pitää ottaa pois kantokopastaan, jotta koppa voidaan läpivalaista. Tietysti siinä sattui vielä olemaan sellainen virkailija joka ei  oikein tiennyt miten siinä kuuluisi toimia. Pitelin ensin Viirua siinä pöydän päällä kun veivät kassin läpivalaistavaksi ja alku menikin ihan hyvin. Mutta sitten se tyyppi meinasi että mun pitäisi kantaa Viiru metallinpaljastimen läpi sylissäni.. katsoin häntä vähän hölmönä siinä mutta ajattelin että ei kai sitten auta kun ottaa Viiru syliin ja yrittää. Viiruhan sai siinä sitten paniikkikohtauksen  mitä olinkin pelännyt jo etukäteen.  Se rupesi rimpuilemaan sylissäni ja nostin sen takaisin pöydän päälle. Katsoin virkailijaa hätää kärsivän näköisenä. Sain enää hädin tuskin pideltyä Viirua paikoillaan, vaikka sillä oli valjaat päällä niin kiemurteli ja yritti karkuun jo sellaiseen tahtiin että rupesi itselle nousemaan tuskanhiki otsaan ja näin jo kauhukuvat siitä kuinka se säntää karkuun ja häviää jonnekin lentoaseman uumeniin! Sieltä metallinpaljastimen toiselta puolelta juoksikin toinen virkailija kantokassin kanssa ja sanoi mulle ja samalla sille toiselle virkailijalle että "eieiei kun se kassi tuodaan sinne takaisin ja kissan voi laittaa siellä puolella takaisin kassiin".  Toinen virkailija onneksi toimi ripeästi ja kiikutti kassin takaisin ja Viiru hyökkäsikin sinne takaisin ihan omin avuin, tietysti se koki sen turvalliseksi paikaksi piiloutua, huoh!

Sitten tuli Tikrun vuoro ja kaikki meni ihan loistavasti..lukuunottamatta järkyttävää karvapöllyä! Tikru pölisee tosi paljon karvaa tuollaisissa stressitilanteissa, mutta muuten oli ihan kiltisti paikallaan kassin läpivalaisun ajan. Eräs toinen virkailija tuli vielä siihen paikalle ihastelemaan ja rapsuttelemaan Tikrua ja oli tosi kiinnostunut kissoista ja niiden passeista. Turvatarkastuksen jälkeen kissat rauhoittuvat ja makasivat molemmat kiltisti kasseissaan.

Menimme turvatarkastuksen jälkeen rauhoittumaan ja hakemaan vähän syötävää loungesta. 

Vielä oli jäljellä yksi jännityksen paikka, kuinka ne reagoisivat lentokoneessa olemiseen ja paineen vaihteluihin. Kyllä nuo matkustamossa sallitut kuljetuskassit on aika pienet, ei siellä mahdu kissa kunnolla istumaan pystyssä mutta makaamaan mahtuu (jos malttaa maata). Kassin täytyy olla niin pieni että mahtuu edessä olevan penkin alle, eli korkeutta ei saa olla kuin 20cm. Pelko lennon sujumisesta osoittautui onneksi turhaksi. Molemmat kissat nukkuivat koko 2,5h lentomatkan Helsingistä Wieniin. Meille oli varattu liput Business-luokasta, joten siellä oli paremmin tilaa matkustaa. Avopin ja minun välissä oleva penkki oli jätetty vapaaksi joten kissan kantokassit mahtuivat mukavasti siihen keskimmäisen penkin jalkatilaan. Wienissä Jouni oli meitä lentokentällä vastassa ja kahden tunnin ajomatka kotiinkin sujui rauhallisesti kissojen nukkuessa.

Siellä se mun pieni urhea matkalainen nukkui kiltisti koko lentomatkan ajan

Illalla kun pääsimme vihdoin kotiin, kissat kiersivät kämpän ympäri, ilmeisesti totesivat että jaahas tämä on nyt meidän koti vissiin ja nukkuivat koko yön kiltisti ja rauhallisesti uudessa kodissaan.

KOTIUTUMINEN UUTEEN KÄMPPÄÄN

Kissojen kotiutuminen tänne uuteen paikkaan on sujunut tosi hyvin. Tavaroissamme ja huonekaluissamme on tietenkin tuttu tuoksu joka varmaan auttaa sopeutumista. Vaikka sanotaan että kissat ovat todella paikkasidonnaisia niin väittäisin kyllä tässä tapauksessa että meidän kissat viihtyy siellä missä me olemme, kunhan vaan saavat olla kanssamme. Kissat ovat olleet ihan silminnähden onnellisia päästessään meidän luokse pitkän hoidossaolon jälkeen.

Uudessa kämpässä on monta isoa ikkunaa, joissa on kissoille ihanteelliset leveät ikkunalaudat

Tässäkin on hyvä paistatella päivää.
(Ja rakkaille työkavereille tiedoksi, antamanne kyltti löysi heti paikkansa tuosta ikkunanpielestä..sillä toisellakin on jo paikka mutta näette sen vähän myöhemmin..)

Olohuoneessa ikkunalaudat ovat matalalla, näistä on erityisen kiva katsella maisemia ...

...ja mussuttaa kissanruohoa

Aurinko paistaa niiiiiiiiiiiin ihanasti aamupäivällä ikkunoista

Täällä on niin monta hyvää nukkumapaikkaa ettei aina tiedä minkä niistä valitsisi

Ruokakin tuntuu maistuvan hyvin molemmille, mitähän se hoitotäti on näille tehnyt kun Tikrullekin maistuu nyt märkäruoka!

Molemmat kissat ovat olleet tosi leikkisiä muuton jälkeen, yhdessä ja erikseen

No välillä meinaa mennä vähän rajummaksi nämä leikit…tuleeko turpiin?

Ei tullut vaan Viiru vastasi niskalenkillä!

"Tappelun" jälkeen tehdään sovinto

Kyllä tää kämppä meillekin kelpaa!

MUUTTOPÄIVÄ JA ALKUHANKALUUKSIA

Vihdoin ja viimein 3. maaliskuuta koitti odottamamme päivä jolloin muuttoauto kaartoi uuden kotimme pihaan. Kaksi kuukautta hotellissa asumisen jälkeen oli todella kiva saada viimein jotain järkevää tekemistä, saada omat tavarat ja päästä laittamaan uutta kotia kuntoon!

Kello kahdeksan maantaiaamuna odottamamme kuorma saapui

Joo kyllä ne taitaa olla meidän tavaroita. Suomessa meidän tavarat pakkasi kaksi miestä, täällä päässä niitä oli purkamassa neljä miestä ja lisäksi täällä oli vielä huonekalujen kokooja erikseen.

Olikos meillä näin paljon tavaraa? Pian joka huone alkoi olla täynnä pahvilaatikoita…

Ei kai se auta kun alkaa purkamaan..laatikko kerrallaan..

Huvittavia paketteja löytyi muuttomiehien jäljiltä, tässä esim. silkkipaperiin käärittynä pulloharha, juuresharja, tuikkukynttilä, lääkemitta, pullonsulkija, karhunkieli ja morttelin osa..

Muuttomiehet olivat kantaneet tavarat sisälle ja koonneet tarvittavat huonekalut neljässä tunnissa. Lopuksi vielä käytiin listasta läpi että kaikki tavarat olivat tallessa.

Hetki lepoa ja sitten homma jatkuu…jatkuuhan?

Vähän evästä että jaksaa!

Ensimmäinen päivällinen omassa kodissa, valmislasagnea kertakäyttöastioista kaaoksen keskellä.

ENSIMMÄISENÄ AAMUNA…

…uudessa kodissamme heräsin siihen kun Jouni repi minut sängystä: “Sanna täällä tulvii tule auttamaan, missä meillä on pyyhkeitä?” Siis MITÄ?

Jouni oli käynyt suihkussa ensimmäistä kertaa ja suihkusta tullessaan huomasi että vesi olikin lähtenyt karkuun kylpyhuoneesta… käytävälle, makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen oli ehtinyt muodostua aikamoiset lammikot. Ensimmäisenä tuli mieleen että oliko kylppärin lattiaan jäänyt kaadot tekemättä kun sinne oli vaihdettu kylpyammeen tilalle suihku. Vuokraisännän kanssa sitten sovittiin että saadaan fiksattua ongelma laittamalla kynnyslista lattiaan siihen kohti missä suihkuseinä loppuu. Vuokraisäntä maksoi tarpeet ja saatiin fiksattua vesiongelma lopulta suhteellisen helposti..

Fiksaushommiin joutui heti ensimmäisellä viikolla

SEURAAVANA YÖNÄ..

..heräsin keskellä yötä piipitysääneen joka kuului taukoamatta. Hetken ihmettelin ja kiersin kämppää ennenkuin tajusin mistä ääni lähtee. Tällä kertaa oli mun vuoroni repiä Jouni ylös sängystä ihmettelemään asiaa. Jääkaappihan se siellä rääkyi ja vilkutti jotain merkkivaloa. Siinä sitten silmät ristissä kaivelin esiin ohjekirjasen  (kirjasesta löytyi onneksi myös englanninkielinen osio) josta selvisi että vihanneslokeron lämpötila on liian korkea. VAI NIIN. Vihannekset ja muutkin ruoka-aineet ovat olleet kyllä ihan samassa asennossa jääkaapissa jo tuntikausia, mutta siirtelimme siinä tavaroita hieman eri tavalla, kuittasimme hälytyksen pois ja jääkaappi lopetti huutamisen. Menimme takaisin nukkumaan ja toivoimme että jääkaappi pysyisi hiljaa loppuyön. Pysyihän se hiljaa onneksi.

SITÄ SEURAAVANA PÄIVÄNÄ..

…pyykkikone alkoi kesken pesun samanlaisen korviahyytävän rääkymisen kuin jääkaappi edellisenä yönä. Mitä hittoa nyt taas?! Ohjekirjanen löytyi mutta tässä ei ollutkaan englannin versiota joten ensin piti kääntää pyykkikoneen näyttämän virhekoodin selitys saksasta suomeksi googlen kääntäjällä, josta selvisi että nukkasihtihän siellä oli tukossa. Saatuani sen vihdoin irti koneesta kuurasin sen puhtaaksi KIVETTYNEESTÄ matskusta jota oli kertynyt sihdin pohjalle todella tiukka kerros. Mä en edes halua tietää mitä tällä koneella on pesty…tämä pesukone/kuivuriyhdistelmä oli nimittäin kämpässä jo valmiina joten luonnollisesti olemme nyt käyttäneet sitä.

Enää olis jäljellä tiskikone, kai sekin alkaa jotain kohta rääkymään?

Ei. Tiskikone ei alkanut. Mutta sitten sattuikin jotain vielä hauskempaa…

ENSIMMÄISEN VIIKON VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ…

…eli sunnuntaina olin keittiössä tekemässä aamupalaa ja hakemassa voiveistä laatikosta.

Ei aukea laatikko ei.

Kokeiltiin aikalailla kaikki mahdolliset välineet mitä voi löytyä. Olin lähdössä seuraavana päivänä suomeen hakemaan kissoja joten Jouni jäi itsekseen roplaamaan laatikkoa auki. Kun tulin kotiin viikon päästä, laatikko oli edelleen kiinni ja pysyi. Ja kyllä, mietimme läpi kaikki mahdolliset tavat millä laatikon voisi esim. irroittaa mutta laatikko aukesi vain muutaman sentin verran joten kaikki etulevyn kiinnitysruuvit olivat piilossa ja bonuksena vielä laatikon toisella puolella oli pylväs joka esti sieltä puolelta ruuviin käsiksi pääsyn jos se muuten olisikin onnistunut.

Muun muassa näiden voimalla laatikkoa yritettiin saada auki. Ostimme viimeisenä toivona vielä tuollaisen kameran, jolla pääsee katsomaan laatikon sisältä mikä siellä jumittaa. Sen avulla näimmekin sitten syyllisen, ison leikkuuveitsen joka oli tosi pahasti pystyssä laatikossa ja kahva otti kiinni yläreunassa olevan palkin reunaan

Ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin porata laatikon pohjaan reikä josta saatiin leikkuuveitsi ujutettua alakautta pois laatikosta.

Kai tolle reiälle pitäis jotain tehdä..? No joo, käytiin jo kysymässä paljonko maksaa uusi pohja laatikkoon, täytyy käydä fiksaamassa se jossain vaiheessa... nyt ei kyllä jaksa

Mut hei muuten kaikki meni ihan hyvin!